Maantieteen opetuksessa on tapahtunut viime vuosikymmenen aikana merkittäviä muutoksia: maantieto on kadonnut itsenäisenä oppiaineen nimenä alakoulusta sulautuen osaksi ympäristöoppia ja lukiossa opiskellaan kahden kurssin sijaan yksi pakollinen maantieteen moduuli. Lisäksi lukiossa ollaan siirrytty sähköiseen ylioppilaskokeeseen ja kulttuurimaantiede käsitteenä on korvautunut ihmismaantieteellä. Vaikka maantieteen opetuksen aseman voidaan katsoa heikentyneen viimeisestä opetussuunnitelmauudistuksesta, alalla on enemmän uusia tutkijoita kuin koskaan aiemmin. Tässä artikkelissa esittelemme heidän tutkimustaan viiden pääteeman alla: (1) merkityksellinen tieto ja maantieteellinen ajattelu, (2) geomedialukutaito, (3) visuaaliset aineistot, (4) nuorten arjen maantiede sekä (5) ympäristö- ja kestävyyskasvatus. Jotta maantieteen opetuksen tutkimus säilyy elinvoimaisena myös jatkossa, koulumaantieteen aseman tulisi kohentua houkutellen alalle uusia opiskelijoita ja tutkijoita.

Peer reviewed