Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, millä tavoin oppimateriaaliin liittyviäselityksiä tehdään relevanteiksi äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla.Polttopisteessä ovat tilanteet, joissa opettaja tai oppilas osoittaa, havaitsee tai olettaa jonkin oppimateriaaliin liittyvän seikan selitystä vaativaksi ja tarjoaa tai pyytää sille selitystä. Tutkimuksen aineistona on 108 oppimateriaaliin liittyvää selityssekvenssiä kuudennen luokan äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilta sekä suomen- että ruotsinkielisestä perusopetuksesta. Tutkimusmenetelmä on keskustelunanalyysi. Analyysimme osoittaa, että selityksen tarve voinousta eksplisiittisesti ilmaistusta tai odotuksenvastaisen vastauksen kautta ilmenevästä ymmärrykseen liittyvästä ongelmasta. Selityksen tarve voi myös liittyä opettajan arvioon siitä, että jokin oppimateriaaliin tai sen kanssa toimimiseen liittyvä seikka on nostettava huomion kohteeksi perusteluja tai tarkentamista kaipaavana. Osoitamme, että selitysten tuottamisen ohella oppimisen näkökulmasta relevanttien selitettävien havaitseminen ja niiden nostaminen osallistujien jaetun huomion kohteeksi edellyttää opettajalta vahvan sisältötiedon, pedagogisen sisältötiedon ja opetussuunnitelmatiedon ohella oppikirjanlukutaitoa eli taitoa havaita tekstien ja tehtävien pedagoginen potentiaali. Taito hyödyntää oppimateriaalien pedagogista potentiaalia vuorovaikutustilanteen paikallisiin vaatimuksiin reagoiden onkin olennainen ehto opettajan ammatilliselle toimijuudelle luokkahuoneessaAvainsanat: keskustelunanalyysi, luokkahuonevuorovaikutus, oppikirja,perusopetus, selityssekvenssi, äidinkieli ja kirjallisuusKeywords: basic education, classroom interaction, conversation analysis, curriculum materials, explanation, literacy