Osallisuuden edistäminen on keskiössä niin sosiaalityötä ohjaavassa lainsäädännössä kuin ammattieettisissä periaatteissa, joissa sosiaalityön asiakas nähdään oman elämänsä aktiivisena toimijana. Vaikka osallisuuden edistämistä pidetään sosiaalityön itsestään selvänä tehtävänä, on osallisuus jäänyt kuitenkin yllättävän epämääräiseksi niin käsitteenä, teoreettisena viitekehyksenä kuin käytäntönäkin. Tämän teoksen tavoitteena on jäsentää ja täsmentää osallisuutta koskevaa teoreettista ja metodologista keskustelua sosiaalityön tieteenalalla moninäkökulmaisesti ja monimenetelmällisesti. Lisäksi teoksen luvuissa pohditaan osallisuutta koskevia lähestymistapoja ja osallisuuden toteutumista käytännössä. Näin vahvistetaan osallisuutta koskevaa teoreettista ja käytännön tietoperustaa sekä tuodaan esille näihin liittyviä tärkeitä kysymyksiä edelleen pohdittaviksi. Teoksen luvuissa osallisuutta tarkastellaan useilla sosiaalityön ja -palveluiden areenoilla, kuten lapsiperhetyössä, nuorten aikuisten sosiaalityössä, aikuissosiaalityössä, etsivässä vanhustyössä, maahanmuuttajatyössä, vammaissosiaalityössä ja naisvankien kanssa tehtävässä sosiaalityössä. Elämänvaiheiden mukaan jaoteltuina kirjan keskiössä ovat muun muassa nuoret, nuoret aikuiset ja aikuiset sekä ikääntyneet sosiaalityön ja -palveluiden asiakkaina. Osallisuutta lähestytään paitsi asiakkaiden myös sosiaalityössä ja -palveluissa toimivien ammattilaisten näkökulmasta.