Demokraattinen hallinto tarvitsee demokratian kannattajia. Viimeisen vuosikymmenen aikana tehdyissä tutkimuksissa on kuitenkin havaittu kansalaisten kasvavaa tyytymättömyyttä demokratiaa kohtaan (ks. Armingeon & Guthmann, 2014; Dahlberg et al., 2015; Kriesi, 2020), minkä seurauksena monet ovat alkaneet suhtautua myönteisemmin demokratialle vaihtoehtoisiin hallintomuotoihin (Foa & Mounk, 2016). Tämä on herättänyt huolta demokratian tulevaisuudesta ja lisännyt keskustelua siitä, miten demokratia voidaan pelastaa. Ilman kansalaisten tukea demokratia hallintomuotona korvautuu ennemmin tai myöhemmin muilla järjestelmillä (ks. esim. Easton, 1965; Putnam, 1973). Asenteet demokratiaa kohtaan kuitenkin vaihtelevat eri yksilötasoisten ja ympäristötekijöiden mukaan, ja niitä pidetäänkin vahvasti maakohtaisista tekijöistä riippuvaisina (Canache et al., 2001). Yleisesti kansalaisten tyytyväisyys demokratiaan ja heidän tukensa demokratialle hallintomuotona ovat länsimaissa edelleen korkealla tasolla (Martini & Quaranta, 2020). Suomessa kansalaisten tuki demokratialle on eurooppalaisessa vertailussa pysynyt korkealla, ja se on jopa kasvanut viime vuosikymme-ninä (Rapeli & Koskimaa, 2020; Rapeli & Strandberg, 2024; Saikkonen, 2023).Tutkimme tässä luvussa kansanedustajaehdokkaiden demokratiaasenteita. Tarkastelemme ehdokkaita ”poliittisena eliittinä”, jonka suhtautuminen demokratiaan määrittää sen tulevaisuutta enemmän kuin rivikansalaisten suhtautuminen (Higley & Burton, 2006; Häfner et al., 2025; Norris, 2017). Taustalla on ajatus, että ilman eliitin tukea demokraattiset instituutiot ja käytännöt eivät säily pitkällä aikavälillä, vaikka kansalaisten tuki säilyisi vahvana.