Teoksessa tarkastellaan viidessä kaupungissa toteutettuun tutkimus- ja kehittämishankkeeseen perustuen koulun ja nuorisotyön tekemää yhteistyötä. Tutkimuskysymyksinä ovat yhtäältä millaista hyötyä toiminta tuottaa sekä miten nuorisotyön edustama toimintatapa kohtaa koulun edustaman formaalin kasvatuksen. Niiden taustalla laajempana kysymyksenä on, millainen toimintaympäristö koulu on ja miten koulua kehitetään. Tutkimus kohdentuu lähinnä yläkouluun ja yleisopetukseen. Tutkimus on monimenetelmäinen ja käytäntöperusteinen. Tietoa on tuotettu ja analysoitu dialogissa tutkittavien kanssa. Tutkimuksen mukaan koulun ja nuorisotyön yhteistyön motiivit kumpuavat halusta tarjota nuorille koulussa turvallisia aikuisia, edistää nuorten ryhmäsuhteita sekä vaikuttaa kouluyhteisöön. Motiivit ovat sekä koulun nykyisellään säilyttäviä että koulun toimintakulttuuria uudistavia. Nuorisotyön työmuodot koulussa ulottuvat yksilöstä ryhmään ja ryhmästä koulujen väliseen toimintaan. Teoksessa analysoidaan yhteistyön onnistumisen edellytyksiä ja osoitetaan, että kouluilla vallitseva toimintakulttuuri asettaa rajoja sille, miten nuorisotyön on mahdollista toimia koululla. Nuorisotyön suurimmat hyödyt koulussa liittyvät sukupolvisuhteiden vahvistamiseen, ryhmädynamiikan tukeen ja osallisuuden edistämiseen. Suurimpina kehittämisen kohteina nähdään nuorisotyön kytkeminen myös koulun opetussuunnitelmaan, nuorten omien kulttuurien huomioiminen koulussa sekä nuorten aseman edistäminen koulussa. Teoksessa osoitetaan, että kouluilla on kehittämisen kohteita sekä ryhmä- että yhteisötason edistämisessä. Teos tuottaa perustietoa koulun ja nuorisotyön välisestä suhteesta. Lisäksi se kuvaa, millainen moniammatillinen toimintayhteisö koulu on ja millaisia tarpeita nuorilla koulussa on. Laajaan käytännön seurantaan ja yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa perustuva teos kuvaa koulua kasvuyhteisönä ja osoittaa, mitä on otettava huomioon, kun kouluviihtyvyyttä tai kasvatuskumppanuutta halutaan lähteä edistämään nuorisotyöllisiä keinoja käyttäen.