Artikkeli tarkastelee kahta kysymystä Michel Foucault'n uusliberalismitulkintaan liittyen: sitä, suhtautuiko hän itse asiassa uusliberalismiin positiivisesti, sekä sitä, kuinka kohdallinen hänen kuvauksensa siitä on. Tuloksena on, että hän näki uusliberaalin hallinnnan potentiaalisesti parempana kuin aiemmat hallinnan muodot, sekä ohitti uusliberalismiin kuuluvat autoritääriset piirteet. Artikkelissa analysoidaan Foucault'n tulkinnan resonanssisuhteita suhteessa hänen aikansa poliittis-intellektuaaliseen konjunktuuriin, eli toisen vasemmiston liberaalisosialismin nousuun, reaalisosialismin kritiikkiin sekä amerikkalaisen uusliberaalin taloustieteen tuloon Ranskaan. Lisäksi osoitetaan, että Foucault'n keskeinen problematiikka on normalisoivan vallan kritiikki. Hänen mukaansa uusliberaali hallinta ei enää edellytä tällaista normatiivista valtaa, minkä takia se hänellä kontrastoituu positiivisesti suhteessa sosiaalivaltioon. Vertaamalla Foucault'n analyysiä Stuart Hallin ja Nicos Poulantzasin samanaikaisiin analyyseihin osoitetaan, että Foucault ohittaa keskeisiä, jo tuolloin nähtävissä olleita piirteitä uusliberalismissa, sillä hän ei analysoi sitä suhteessa kapitalismin dynamiikkaan ja luokkasuhteisiin.