Kielitaitoa tarkasteltaessa painotetaan usein kommunikatiivisuutta leksikaalisen kompetenssin saadessa vähemmän huomiota. Kirjava sanaston tutkimukseen liittyvä terminologia ja termien monitulkintaisuus sekä perustermien määrittelyn ongelmallisuus ovat kuitenkin aiheuttaneet sen, ettei muiden kuin sanastoon perehtyneitten tutkijoiden ole aina helppoa tutustua aiheeseen liittyviin, vasta 1990-luvulla yleistyneisiin tutkimuksiin.Artikkelissa tarkastellaan ensin leksikaaliseen kompetenssiin liittyvää keskeistä terminologiaa eri tutkijoitten käsityksiä vertailemalla. Tämän jälkeen pohditaan sitä, mikä on arvioinnin merkitys kielitaidon rakentajana ja mikä on sanaston osuus, kun kielitaitoa arvioidaan suomi toisena kielenä -ylioppilaskokeessa sekä yleisen kielitutkinnon suomen kielen testissä. Koska yleiseen kielitutkintoon kuulunut erillinen sanaston ja rakenteen osakoe poistettiin asetusmuutoksen yhteydessä 1.12.2011, on aiheellista miettiä, miksi näin tehtiin ja mitä mahdollisia vaikutuksia tällä poistolla on leksikaalisen kompetenssin arvostukseen.