Artikkelissa tarkastellaan Isossa-Britanniassa 1970-luvulla esiintynyttä ’uudeksi kasvatussosiologiaksi’ kutsuttua tutkimussuuntausta, joka korosti opetussuunnitelman keskeistä asemaa koulutuksellisen eriarvoisuuden ylläpitämisessä. Tutkimussuuntauksen edustajat korostivat erityisesti opettajien ja opettajakoulutuksen strategista asemaa opetuksen uudistamisessa. Kirjoittajan mukaan UKS:n heikkoutena oli mm. poliittisen analyysin puute, opettajien aseman ylikorostaminen sekä uusien vaihtoehtojen puute demokraattisen opetussuunnitelman lähtökohdaksi. Nykyisessä tilanteessa tarvitaan syvällisempää analyysia historiallisesta muutoksesta ja erilaisista vaihtoehdoista, parempaa yhteistyötä tutkijoiden ja käytännön opetustyötä harjoittavien välillä sekä syvällisempää kritiikkiä eriarvoisuutta väistämättömänä pitävää koulutuspolitiikkaa kohtaan. – Artikkeli perustuu Michael Youngin vuoden 1988 sosiologiapäivillä pitämään alustukseen.