Kirjoittaja johtaa par’aikaa tutkimusta, jossa selvitellään ylioppilaiden elämänkulkua v:sta 1965 nykyhetkeen. Kehiteltyä ura- ja elämänprosessikäsitteistöä on sovellettu koulutuksen tarkasteluun mm. Kansanopisto-lehdessä ja Alasen ja Sihvosen toimittamassa kirjassa 'Elinikäinen kasvatus' julkaistuissa tutkielmissa. Tässä keskeisenä lähtökohtana on koulutusta koskevan teorian ja opetuksen irrallisuus yhteiskunnallisista elämänprosesseista: oppimisteorioiden steriilisyys. Tarkastelukäsitteittä ovat elämänprosessi, ura, oppimishistoria, oppimisminäkuva ja persoonallisuuden kehitys. Artikkelissa kritisoidaan sekä ympäristön osuutta mekaanisesti korostavia malleja että biologistista elämänkaariajattelua. Aikuiskasvatus tulisi kirjoittajan mukaan liittää elämänprosessien tutkimiseen.