Yli 25-vuotiaat aikuiset ovat oppisopimuskoulutuksen tavoiteltava kohderyhmä kansainvälisessä koulutuspolitiikassa. Suomessa oppisopimuskoulutus on kuitenkin ollut poikkeuksellisesti pääosin aikuiskoulutusta. Artikkelissa tarkastellaan aikuisten oppisopimuskoulutukseen osallistumista odotusarvoteoriaan sisältyvien subjektiivisten tehtäväkohtaisten arvojen kautta. Ne voidaan jakaa kiinnostus-, tärkeys- ja hyötyarvoon sekä kustannuksiin. Näiden näkökulmien tarkastelu auttaa ymmärtämään, miksi aikuiset haluavat oppisopimuskoulutukseen ja millaisia hyötyjä ja kustannuksia he siihen yhdistävät. Tutkimusaineistona olivat aikuisten oppisopimusopiskelijoiden haastattelut (N = 8), jotka analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla, teoriasidonnaista lähestymistapaa hyödyntäen. Tulosten perusteella aikuisopiskelijoiden kokemia hyötyjä olivat 1) oppimismuodon kiinnostavuus, esimerkiksi tekemällä oppiminen, 2) ammatillisen kasvun tärkeys, esimerkiksi asiantuntijuudenvahvistaminen sekä 3) hyödyllisyys lyhyt- ja pitkäaikaisten tavoitteiden saavuttamisessa, esimerkiksi työsuhteen edut ja palkka ja tutkinto. Koetut kustannukset puolestaan liittyivät 1) ajankäytön vaateisiin, kuten paineeseen opiskella vapaa-ajalla, 2) emotionaaliseen ja psykologiseen kuormitukseen, esimerkiksi oppimisen ristiriitaisuuteen, 3) tukitoimien ja turvaverkkojen, kuten opiskelijayhteisön, puutteellisuuteen ja 4) tulevaisuuden näkymien rajoittumiseen, esimerkiksi kuiluun korkeakoulutukseen. Artikkeli tarjoaa yhtäältä aineksia oppisopimuskoulutuksen kehittämiseen, mutta tuo toisaalta esiin oppisopimuskoulutuksen merkityksen jatkuvan oppimisen väylänä ja aikuiskoulutuksen osana.