Nuorisotyön luonteen pohtiminen on alan pysyviä kysymyksiä. Eurooppalaisessa nuorisopolitiikassa nuorisotyön on kuvattu olevan non-formaalia tai arkioppimista. Oppimisen käsite on kiistanalainen ja kritisoitukin. Sosiaalipedagogiikassa on tyypillisemmin käytetty kasvatuksen tai sivistyksen käsitteitä nuorisotyöstä puhuttaessa. Empiirisiä tutkimuksia oppimisesta nuorisotyöstä on vain vähän huolimatta käsitteen käytöstä nuorisopolitiikassa. Kysymme artikkelissamme, miten nuorisotyöntekijät käsittelevät oppimisen tavoitteiden asettamista ja miten he kuvaavat oppimista yksilöllisenä ja ryhmätason toimintana. Tutkimusaineisto koostuu Helsingissä vuosina 2019–2020 käytäntöperusteisessa tutkimushankkeessa tuotetun aineiston otoksesta, johon valikoitiin 13 yksilöhaastattelua ja 15 ryhmäkeskustelua. Tulosten mukaan oppimisella nuorisotyössä on joukko tavoitteita, jotka useimmiten on asetettu väljästi ja joita ei aina aukaista osallistujille. Lisäksi nuorisotyön prosessi tuottaa tuloksia, jotka eivät ehkä näy osallistujille ja jotka eivät perustu ennalta-asetettuihin tavoitteisiin. Nuorisotyöntekijät korostavat, että nuori on myös oppiessaan jonkin yhteisön tai ryhmän jäsen. Näiltä osin nuorisotyötä voidaan hahmottaa sosiaalipedagogisena toimintana, jossa tavoitteena on, että jokainen pääsee liittymään vuorovaikutuksellisiin suhteisiin ja voi kiinnittyä hyvinvointinsa kannalta olennaisiin toimintaympäristöihin.