The aim of this longitudinal study was to describe and compare the health-related quality of life (HRQoL) of patients with prostate cancer and their spouses, as well as the quality of their marital relationships at the time of diagnosis and six months after it. Factors associated with HRQoL during the follow-up period are also discussed. The data were collected with questionnaires in two stages. At the time of prostate cancer diagnosis, questionnaires were distributed to 350 prostate cancer patients and their 350 spouses, making use of discretionary sampling. In the second stage, six months after diagnosis, the questionnaire was sent to 231 patients and 228 partners. HRQoL was measured with the RAND-36 Item Health Survey (RAND-36) and quality of the marital relationship was measured with the Marital Questionnaire. The data were analysed quantitatively using descriptive methods, statistical tests and mul-tiple variable modelling. During the follow-up period, the HRQoL of patients with prostate cancer and their spouses was very good compared to the Finnish general population means: there was no change in the respondents’ HRQoL, but the patients’ social function-ing and their general health weakened in comparison with their spouses’ scores. Factors associated with HRQoL were age, chronic diseases and the treatment meth-od in the case of the patients. For the spouses, factors associated with HRQoL were age, basic and vocational education and chronic diseases. The quality of the marital relationships between patients and their partners was good, and changes in the rela-tionship were small. The satisfaction of patients with their marital relationships was better than that of their partners over the whole follow-up period. Along with back-ground variables, the marital relationship explained, the HRQoL of both patients with prostate cancer and their spouses. The significance of the marital relationship as a factor explaining HRQoL increased during the follow-up period for both patients and their spouses, but the significance was greater for spouses. The marital relation-ship did not explain the changes taking place in the respondents’ HRQoL during the follow-up period. Information produced by the study can be utilised in the further development of the quality of the treatment of prostate cancer patients and their spouses. Based on the results of this study, it is recommended that the spouses of patients with pros-tate cancer are also considered and involved in the treatment by counselling and supporting them at all stages of the treatment process.

Tämän pitkittäistutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja verrata eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liittyvää elämänlaatua ja parisuhteen laatua eturauhassyövän diagnoosihetkellä ja kuuden kuukauden kuluttua siitä, sekä selittää terveyteen liittyvään elämänlaatuun yhteydessä olevia tekijöitä seuranta-aikana. Aineistot kerättiin kyselylomakkeella kahdessa vaiheessa. Eturauhassyövän diagnoosihetkellä kyselylomakkeet jaettiin harkinnanvaraista otantaa apuna käyttäen 350 eturauhasyöpäpotilaalle ja heidän 350 puolisolleen. Toisessa vaiheessa, kuuden kuu-kauden kuluttua diagnoosista, kyselylomake lähetettiin 231 potilaalle ja 228 puolisolle. Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin RAND-36-mittarilla ja parisuhteen laatua parisuhdekyselyllä. Tutkimuksen aineistot analysoitiin määrällisesti käyttäen kuvailevia menetelmiä, tilastollisia testejä sekä monimuuttujamallinnuksia. Eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa terveyteen liittyvä elämänlaatu oli väestöarvoihin verrattuna erittäin hyvä. Seuranta-aikana vastaajien elämänlaadussa ei ilmennyt muutosta väestöarvoihin nähden, mutta potilaiden sosiaalinen toiminta-kyky ja koettu terveys heikkenivät puolisoiden arvoihin verrattuna. Terveyteen liittyvään elämänlaatuun yhteydessä olevia tekijöitä potilailla oli ikä, pitkäaikaissairaudet ja eturauhassyövän hoitomuoto. Puolisoiden elämänlaatuun yhteydessä olevia tekijöitä olivat ikä, pohja- ja ammattikoulutus sekä pitkäaikaissairaudet. Potilaiden ja heidän puolisoidensa parisuhteen laatu oli hyvä, ja muutokset parisuhteessa ovat pieniä. Potilaiden tyytyväisyys parisuhteeseensa oli parempi kuin puolisoiden koko seuranta-ajan. Parisuhde selitti yhdessä taustamuuttujien kanssa sekä eturauhassyöpäpotilaiden että heidän puolisoidensa terveyteen liittyvää elämänlaatua. Parisuhteen merkitys elämän-laatua selittävänä tekijänä lisääntyi seuranta-aikana sekä potilailla että heidän puolisoillaan, mutta puolisoilla merkitys oli vahvempi. Parisuhde ei selittänyt vastaajien elämänlaadussa tapahtuvia muutoksia seuranta-aikana. Tutkimuksen tuottamaa tietoa voidaan hyödyntää eturauhassyöpäpotilaiden ja heidän puolisoidensa hoidon laadun edelleen kehittämisessä. Tutkimuksen perusteella on suositeltavaa huomioida ja ottaa mukaan hoitoon myös eturauhassyöpäpotilaiden puolisot ohjaamalla ja tukemalla heitä hoitoprosessin kaikissa vaiheissa.