Vuosia uudistuksen kohteena ollut Suomen kuntoutusjärjestelmä koostuu monista osajärjestelmistä, joita ohjaavat useat lait. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella kansalaisten yhdenvertaisuutta kuntoutusta koskevissa laeissa ja asetuksissa. Tutkimuskysymyksenä oli: millä perusteilla lainsäädännössä kansalaiselle määritellään oikeus kuntoutukseksi tai erityisopetukseksi mainittuun etuuteen? Tutkimusaineistona oli Suomen ajantasainen lainsäädäntö vuonna 2005. Menetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tulokset osoittivat, että etuuksien saaminen edellyttää lainsäädännön tasolla jopa monien perusteiden ja velvoitteiden yhtäaikaista toteutumista. Yhdenvertaisuus määrittyy useassa paikassa, minkä myötä kansalaisille voi syntyä erilaisia oikeuksia kuntoutukseen.