Tekijät tutkivat 109 ottolapseksi tarjottua lasta eräässä Pelastakaa Lapset ry:n ylläpitämässä vastaanottokodissa vuosina 1963-64. Tietoja koottiin lisäksi lasten luonnollisista vanhemmista. Suurin osa äideistä (68 %) oli naimattomia naisia ja heistä oli ensisynnyttäjiä 2/3. Naimattomia monisynnyttäjiä oli 24 % äideistä. Naimisissa olevia äitejä oli 19 %, eronneita 11 % ja leskiä 2 %. Äidit olivat keskimäärin 23.8-vuotiaita ja isät 30.5-vuotiaita. Suurin osa äideistä oli sosiaalisesti alemmalla tasolla kuin isät. Lapsissa todettiin n. kaksi kertaa enemmän keskosuutta ja n. kolme kertaa enemmän epämuodostumia kuin synnytyslaitosaineistossa tavataan. Näitä lukuja on pidetty korkeina ottaen huomioon keskoskuolleisuuden puuttumisen ja sen, että aineistosta on valittu jo aikaisemmin pois selvät epämuodostumat. Aineiston pienuus esti kuitenkin tekemästä varmoja johtopäätöksiä. Viitattiin mahdollisiin raskauden keskeyttämisyrityksiin yhtenä epämuodostumia ja keskosuutta aiheuttavana tekijänä. Keskimääräinen hoitoaika vastaanottokodissa oli suoraan synnytyslaitoksilta tulleilla lapsilla, keskoset ja epämuodostuneet lapset poislukien, 3.2 kuukautta ja koko aineistolla 3-7 kuukautta. Lapsista 2/3 adoptoitiin ja 1/4 pääsi takaisin luonnollisen äidin hoitoon. Muutama lapsi sijoitettiin kasvatusvanhemmille. Tutkimuksessa tuli siis selvästi esille, että lapsen elämän kannalta erittäin tärkeitä ratkaisuja tehtiin ensimmäisten elinkuukausien aikana. Päädytään siihen, että ottolapsien sijoitustoiminnassa olisi näin ollen entistä yleisemmin käytettävä asiantuntija-apua. Yhtenä hyvänä ratkaisuna voidaan pitää tässä käsiteltyä vastaanottokotijärjestelmää.