Tässä artikkelissa esittelen kehittämäni menetelmän uutiskehysten suhteellisen laajuuden mittaamiseksi. Tutkimustani on inspiroinut aluetutkimus, jossa eri tieteenalojen muodostamia näkymiä yhdistetään ja integroidaan kaukaisten maiden kompleksisten todellisuuksien tulkitsemiseksi kokonaisvaltaisesti. Menetelmälläni haluan selvittää, miten ja missä määrin toimittajat yhdistelevät ja integroivat uutiskehyksiä kompleksisten todellisuuksien tulkitsemiseksi ulkomaanuutisissa. Sovellan menetelmää tutkimuksessa, jossa vertailin suomalaisia ja yhdysvaltalaisia ulkomaanuutisartikkeleita, jotka käsittelevät Etelä-Afrikkaa ja Brasiliaa. Tutkimukseni osoittaa, että suomalaiset ja yhdysvaltalaiset toimittajat ovat taitavasti yhdistelleet eri laajuisia kehyksiä ja niiden positiivisia ja negatiivisia ulottuvuuksia Globaalin Etelän kompleksisten todellisuuksien kuvaamiseksi. Havaitsin myös, että kehystäjiin lukeutuu erityisesti eteläisiä lähteitä, köyhimmät kansalaiset mukaan lukien. Tutkimukseni haastaakin käsityksen länsimaisten Globaaliin Etelään liittyvien ulkomaanuutisten yksipuolisuudesta ja kapea-alaisuudesta. Tällä artikkelilla osallistun keskusteluun journalismin tulevaisuudesta väittäen, että journalistien potentiaali ja mahdollisuudet tehdä laaja-alaista monipuolista uutisointia kehittyvästä maailmasta ovat paremmat kuin tutkijat ovat tähän mennessä havainneet; havainnot selittyvät osin uudella metodillani. Nostan esiin myös vertailevan kansainvälisen mediatutkimuksen tarpeen ja hyödyt.