Fyysisen aktiivisuuden tiedetään tukevan mielen hyvinvointia, myös kriisiaikoina, kuten maailmanlaajuisten pandemioiden vallitessa. Tiedämme kuitenkin vielä varsin vähän siitä, millä tavalla fyysinen aktiivisuus oli yhteydessä korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyteen keskellä koronapandemiaa Suomessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella fyysisen aktiivisuuden ja mielenterveysoireilun yhteyttä 18–34-vuotiailla korkeakouluopiskelijoilla pandemia-aikana. Tutkimus perustuu 18–34-vuotiaiden korkeakouluopiskelijoiden antamiin vastauksiin (N = 6258) vuoden 2021 kansallisessa KOTT-tutkimuksessa. Mielenterveysoireilua mitattiin GHQ-12 mittarilla ja fyysistä aktiivisuutta itse ilmoitetun viikoittaisen liikunnan kokonaismäärällä sekä lihaskuntoa kehittävän liikunnan määrällä. Tilastollisena menetelmänä käytettiin logistista regressioanalyysiä. Analyyseissä vakioitiin vastaajien ikä, sukupuoli, parisuhdetilanne, yksin asuminen sekä yksinäisyyden kokeminen. Tulokset osoittivat opiskelijoiden fyysisen aktiivisuuden olevan yhteydessä psyykkiseen kuormittuneisuuteen. Aikuisten kestävyys- ja lihaskuntoa sekä liiketaitoa koskevan liikkumissuosituksen mukaan liikkuvista opiskelijoista psyykkisesti kuormittuneita oli puolet. Vastaavasti terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvista oireilevia oli 68 prosenttia opiskelijoista. Jo vähäinenkin fyysisen aktiivisuuden määrä ilman, että liikkumissuositus täyttyy, pienensi todennäköisyyttä psyykkiselle kuormittuneisuudelle (OR 0,75, LV 0,61–0,93). Tulokset vahvistavat aiempia tutkimustuloksia riittämättömän fyysisen aktiivisuuden ja mielenterveysoireilun välisestä yhteydestä. Pandemia-aikaan perustuva tutkimuksemme osoittaa, että korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä on tärkeää tukea monipuolisesti mahdollisuuksia liikkua sekä kiinnittää huomiota myös liikkumisen tarjoaman sosiaalisen kanssakäymisen merkitykseen mielen hyvinvoinnin näkökulmasta.