Suomen rinnakkaiskoulujärjestelmästä siirryttiin peruskoulujärjestelmään vuosina 1972–1977. Uudistuksen myötä koko ikäluokka suoritti oppivelvollisuutensa yhdessä ja samassa koulussa. Uudistuksen tarkoituksena oli ennen kaikkea luoda kaikille yhtäläiset mahdollisuudet sivistyä ja jatkokouluttautua, perheen asuinpaikasta ja sosioekonomisesta asemasta riippumatta. Peruskoulun myötä kansa- ja oppikoulun opettajat siirtyivät työskentelemään yhdessä. Tämä merkitsi myös töiden uudelleenjakoa opettajakunnan kesken, sillä aikaisemmasta kansakoulun kasvatus- ja oppikoulun sivistyspainotteisuudesta oli luovuttava. Opettajien oli löydettävä paikkansa uudessa koulujärjestelmässä. Pro gradussa selvitettiin, mitä opettajien ammattilehdistö kirjoitti peruskoulusta sen suunnitteluvaiheessa vuosina 1965–1973. Tarkastelussa otettiin ennen kaikkea huomioon kirjoitukset, jotka koskivat peruskoulun opetussuunnitelmaa ja –sisältöä. Opetussuunnitelma on asiakirja, joka on tarkoitettu koulun kasvatuksen ja opetuksen ohjausvälineeksi. Se päätelee koulun toimintaa ja määrittää, mitä koulussa opetetaan. Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma myös määritti, mitä tehtäviä kansa- ja oppikoulunopettajilla oli uudessa koulussa. Tutkimuksen lähteinä on käytetty kansakoulunopettajien ja oppikoulunopettajien ammattilehtiä. Ammattilehdet ovat julkaisseet myös ulkopuolisten kirjoituksia sivuillaan. Ammattijärjestöjen mielipiteiden julkituomisen varmistamiseksi lehdistä on aineistona käytetty pääkirjoituksia, jotka kuvastavat lehden omaa linjaa. Pääkirjoituksilla lehti pyrkii myös vaikuttamaan lukijoidensa mielipiteisiin, joten niitä voidaan pitää mielipiteen muodostajina. Kansakoulunopettajien intressissä oli saada mahdollisimman paljon käytännön aineita, etenkin taito- ja taideaineita peruskoulun opetussuunnitelmaan. Oppikoulun toiveena oli akateemisten aineiden ja kielten sisällyttäminen opetussuunnitelmaan. Lehtien pääkirjoituksen mukailivat koulujen aikaisemman yhteiskunnallisen tehtävän linjaa, kansakoulun ollessa huolestunut etenkin koulun kasvatuksellisesta roolista ja oppikoulun sivistyksen asemasta. Taustalla oli huoli omasta työllisyydestä, sillä töiden uudelleenjako aiheutti epätietoisuutta etenkin oppikoulunopettajien keskuudessa. Kansakoulunopettajille uudistus oli mieleinen, sillä heille uusi koulujärjestelmä tiesi lisää työpaikkoja peruskoulun ala-asteen ansiosta. Tärkeää oli tuoda esiin oma ammattitaito ja sen tarpeellisuus myös tulevaisuudessa.

ei tietoa saavutettavuudesta

unknown accessibility