Tutkimuksessa tarkastelemme henkilökohtaisen avun toteutumista ja sen vaikutuksia vammaisten lasten ja nuorten arkeen ja toimintamahdollisuuksiin. Lähestymme henkilökohtaista apua ihmisoikeuksien näkökulmasta olennaisena hyvinvointipalveluna, joka perustuu YK:n vammaisyleissopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Analysoimme vammaisten lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kokemuksia henkilökohtaisesta avusta ja sen vaikutuksista hyödyntämällä toimintamahdollisuusajattelua. Artikkelissa kysymme, millaisia kokemuksia vammaisilla lapsilla ja nuorilla sekä heidän perheillään on henkilökohtaisen avun saamisesta ja toteutumisesta arjessa sekä millaisia toimintamahdollisuuksia henkilökohtainen apu tuottaa vammaisille lapsille ja nuorille. Empiiristen tulosten pohjalta arvioimme, miten nämä kokemukset tuovat esiin vammaissopimuksen ja kansallisen lainsäädännön tavoitteita. Tutkimuksen empiirisenä aineistona ovat vammaisten lasten ja nuorten (N = 12) sekä heidän vanhempiensa (N = 23) haastattelut. Aineisto analysoitiin temaattisesti. Tutkimuksen tulokset havainnollistavat henkilökohtaisen avun ja yhteiskunnallisten tekijöiden merkitystä toimintamahdollisuuksien muotoutumisessa vammaisten lasten ja nuorten arjessa. Henkilökohtainen apu mahdollistaa monenlaisia toimintamahdollisuuksia perustarpeista sosiaaliseen osallisuuteen. Samalla henkilökohtaisen avun toteutumisessa koetut puutteet heijastuvat hyvin konkreettisesti lasten ja nuorten elämään ja toimintamahdollisuuksiin. Tulokset tuovat esille tarpeen arvioida lainsäädännön yhteiskunnallista vaikuttavuutta tutkimalla sääntelyn toteutumista arjen käytännöissä ja yhteiskunnan tarjoamissa hyvinvointipalveluissa.