Tämän tutkimuksen aiheena ovat isyyden muutos ja nuorten miesten kokemukset isyydestä ja isäksi tulemisesta. Lähestyn aihetta kahden tutkimuskysymyksen pohjalta. Ensin tarkastelen, kuinka isyyden muutos näkyy nuorten isien elämässä ja erilaisissa isyyden toteutumismuodoissa. Tämän jälkeen pohdin kuinka isyys on muuttanut nuorten miesten elämää henkilökohtaisella tasolla. Tutkimukseni empiirisenä aineistona käytän haastatteluja, jotka olen tehnyt kahdeksan 27-29-vuotiaan ydinperheessä heteroseksuaalisessa parisuhteessa elävän nuorten isän kanssa. Haastattelemieni miesten elämää yhdistää isäksi tulon lisäksi elämänvaihe jossa opiskelu ja työelämä limittyvät ja johon lopullinen siirtymä nuoruudesta aikuisuuteen ajoittuu. Taustaa tutkimukselleni luo voimistunut puhe isyyden muutoksesta ja uudesta isyydestä modernina mieskäsityksenä. Isyyden voidaan nähdä muuttuneen kahden kehityskulun mukaisesti. Hoivaavammat isyyden muodot ovat lisääntyneet perinteisten isyyden muotojen rinnalla ja perherakenteen muutoksen myötä isyyden käsite on laajentunut kattamaan yhä useampia erilaisia suhteita miehen ja lapsen välillä. Puhe uudesta isyydestä korostaa tasaisemmin jakautunutta vanhemmuutta puolisoiden välillä sekä miehen hoivaavaa puolta ja sisäistä tarvetta hoitaa ja hoivata lastaan. Isyyden kehityskulussa kohti uutta isyyttä on kyse uusien mieskäsitysten hyväksymisestä sekä uudenlaisten maskuliinisuuksien tunnustamisesta. Tutkimukseni edustaa narratiivista tutkimusta. Haastattelut olen tehnyt soveltaen kerronnallisen haastattelun ja teemahaastattelun menetelmiä. Olen suorittanut aineistoni analyysin lähestymällä sitä kahden lähestymistavan, narratiivisen ja teemallisen, kautta. Narratiivisen lähestymistavan pohjalta nostan esiin kolme tarinaa isyydestä ja sen muutoksesta. Lähestyessäni aineistoa teemallisesti tarkastelen miesten kokemaa muutosta esiin nostamieni tarinoiden kautta. Tutkimukseni keskeisimpänä tuloksena esitän tarinat aktiivisesta, perinteisestä ja murroksessa olevasta isyydestä. Aktiivinen isyys edustaa isyyttä, jossa korostuu puolisoiden tasavertainen osallistuminen lapsenhoitoon sekä miehen sisäinen tarve hoivata lastaan. Perinteisen isyyden tarinassa vanhemmuus on jakautunut perinteisten sukupuoliroolien mukaisesti. Murroksessa oleva isyys korostaa paikkaansa hakevaa isyyttä ja edustajiensa omaa murrosta siirtymävaiheessa nuoruudesta aikuisuuteen. Nostan esiin viisi keskeistä teemaa, joiden kautta miehet hahmottavat isyyden tuomaa muutosta: päätös lasten hankinnasta, kasvu isäksi, arki, nuoruus ja perheen merkitys. Keskeisimmäksi isäksi tuloa kuvaavaksi tekijäksi miehet kokivat oman henkisen kasvun ja uuden arvojärjestyksen, jossa lapsi ja perhe ovat tärkeimmät. Tutkimukseni pohjalta havaitaan miehen hoivatarpeen tunnustamisen olevan keskeinen tekijä pyrittäessä kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta. Äitiydellä on edelleen kulttuuristen käsitysten vuoksi erityisasema vanhemmuudessa, jota kehityskulku kohti hoivaavampia isyyden muotoja tasapainottaa. Tasa-arvoisesti jakautunut vanhemmuus on kaikkien osapuolten, isän, äidin ja lasten etu sekä oikeus, ja siksi sitä tulee myös tavoitella. On keskeistä tunnustaa lapsen oikeus isään ja isän oikeus lapseen sekä tunnistaa vanhemmuus suurena ilon lähteenä miehen elämässä Asiasanat:Isyys, vanhemmuus, perhe, lapsiperheet, kasvu, muutos, mieheys, maskuliinisuus, sukupuoliroolit, elämänkulku, narratiivisuus, miestutkimus