Tarkastelen artikkelissa kansainvälistä adoptiota kontaktivyöhykkeenä, jossa kohtaavat globaali köyhä etelä ja vauras pohjoinen. Aineistoina käytän vuosina 2005–2011 keräämiäni adoptiovanhempien teemahaastatteluita (N=30). Kiinnitän huomiota erityisesti adoptiovanhempien kohtaamisiin lapsen luovuttavan perheen kanssa. Kansainvälisen adoption käytännöt heijastelevat pohjoisen valta-asemaa. Lakiteksteissä ja kansainvälisisssä sopimuksissa perhe määrittyy pohjoisen lähtökohdista käsin. Haastatteluissani kohtaamisia ja adoptiovanhempien kokemuksia rakenteistavat globaali eriarvoisuus ja (pohjoisen) perheen eksklusiivisuus. Siitä huolimatta adoptiovanhempien arjessa syntyy eksklusiivisen eli luovuttavan perheen ulossulkevan kontaktivyöhykkeen lisäksi uudenlaisia vanhemmuuden muotoja, jotka ylittävät ydinperheeseen, kansallisuuteen, yhteiskuntaluokkaan ja ”rotuun” perustuvia jakoja. Kohtaamiset ja kontaktivyöhykkeet muokkaavat vuorostaan rakenteita, joiden tuloksena ne ovat syntyneet. Adoption eksklusiivisen kontaktivyöhykkeen vaarana on eriarvoisuuden uusintaminen. Inklusiivinen kontaktivyöhyke tekee adoption ”toiset” vanhemmat näkyviksi ja sisältää globaalin solidaarisuuden mahdollisuuden.