Philipp Felsch kuvaa kirjassaan Summer of Theory: History of a Rebellion 1960–1990 (2022), kuinka vastaansanomattomalla tavalla Minima Moralia vaikutti 1950-luvun lopulla täysi-ikäistyneihin, lapsuutensa natsismin ja pommitusten varjossa eläneisiin saksalaisiin, joilla oli intellektuaalisia taipumuksia. Felschin kirja piirtää esiin Minima Moralian, joka oli sukupolvensa vade mecum: se kulki takintaskussa ja sitä luettiin junassa ja jopa kävellessä, yleislääke, jota kuului ottaa pieninä annoksina kaikissa tilanteissa. Se toimi myös merkkinä kuulumisesta tarkemmin määrittelemättömään toisinajattelijoiden yhteisöön. Länsi-Saksan julkisen keskustelun tunkkaisessa ilmastossa Adorno oli erottuva hahmo. Hän pakotti filosofisen ajattelun tasolle, jolle edelleen hyvin autoritäärisessä ja vain näennäisesti välinsä lähihistorian kanssa selvittäneessä yhteiskunnassa harva uskaltautui. Mitä aikamme kulttuurivihamielisyys tarkoittaa Adornolle?