Artikkelissa tarkastellaan disinformaation diskurssia julkisessa keskustelussa niiden kansalaisten näkökulmasta, joiden luottamus journalismiin ja perinteiseen uutismediaan on erilaisten syiden vuoksi rapautunut. Tähän tutkimukseen haastatellut epäluottamuksen kokemuksen jakavat kansalaiset ovat taustaltaan heterogeeninen joukko, jota yhdistää paitsi kritiikki valtadiskurssia kohtaan, myös huoli julkisen keskustelun ja sitä myöten demokratian tilasta. Disinformaatiodiskurssi on politisoitunutta puhetta tiedon oikeellisuudesta informaatiohäiriöiden keskellä, ja puhetta määrittävät poliittiset, ideologiset tai arvosidonnaiset tekijät tiedon paikkansapitävyyden ja totuudellisuuden sijaan. Tutkimusaineiston 25 haastattelussa vaihtoehtoisen tiedollisen auktoriteetin positiossa olevat kansalaiset kertoivat, millaisia kokemuksia heillä oli disinformaation diskurssin kohdistumisesta heidän omia näkemyksiään kohtaan. Tutkimus havainnoi myös heidän omaa puhettaan, kun he kertoivat suhteestaan perinteiseen uutismediaan ja valtadiskurssiin. Tutkimukseni vahvistaa aiempien tutkimusten näkemystä, jonka mukaan disinformaatiosyytöksiä voidaan käyttää julkisessa keskustelussa diskursiivisessa tarkoituksessa lyömäaseena erimielisiä kohtaan. Disinformaation diskurssille on ominaista vastapuolen leimaaminen ja delegitimointi huolimatta siitä, kuka diskurssia käyttää ja kenen uskottavuutta sillä pyritään heikentämään. Disinformaation diskurssi voi olla tunnistettavissa yhtä lailla valtadiskurssissa kuin sitä kritisoivassa narratiivissa.