Complications in Ankle Fracture Surgery

Article, Other literature type English OPEN
Ovaska, Mikko (2014)
  • Publisher: University of Helsinki
  • Related identifiers: doi: 10.3109/17453674.2014.1002273
  • Subject: SUPERFICIAL PERONEAL NERVE | SURGICAL-SITE INFECTION | LOWER-EXTREMITY TRAUMA | OF-THE-LITERATURE | 3126 Surgery, anesthesiology, intensive care, radiology | VACUUM-ASSISTED CLOSURE | BREVIS MUSCLE FLAP | lääketiede, Ortopedia ja Traumatologia | POSTERIOR MALLEOLAR FRACTURES | PRESSURE WOUND THERAPY | DISTAL TIBIOFIBULAR SYNDESMOSIS | SOFT-TISSUE COMPLICATIONS

Mikko Ovaska. Complications in Ankle Fracture Surgery. Helsinki Bone and Joint Research Group, Department of Orthopaedic Surgery and Traumatology, Faculty of Medicine, University of Helsinki, Finland. Helsinki 2014. Ankle fractures are among the most frequently encountered surgically treated fractures. The operative treatment of this fracture may be associated with several complications. The most frequently encountered complications are related wound healing, and deep infection may have devastating consequences. As the population continues to age, the number of elderly patients with comorbidities sustaining ankle fractures continues to rise. In the future, an increase in complications related to ankle fracture surgery is expected. The purpose of this study was to investigate complications related to ankle fracture surgery. The study population consisted of 5123 consecutive ankle fracture patients, who were operatively treated at a level I-trauma center during the years 2002─2011. The study aimed to determine the most common technical errors resulting in early reoperation following ankle fracture surgery, and to identify the most important risk factors for deep surgical site infection (SSI) following operative treatment of ankle fractures. Additionally, the study aimed to assess the outcome of patients treated with flap reconstruction following deep infection with exposed hardware, and recognize the main factors predisposing to a treatment failure of an infected ankle fracture. The study showed that problems related to syndesmotic reduction together with fibular shortening were the most important indications for early reoperation following ankle fracture surgery. Several modifiable risk factors for deep infection were identified; most importantly, the multivariable analysis showed that smoking (OR = 3.7, 95% CI 1.6-8.5), and duration of surgery > 90 minutes (OR = 2.5, 1.1-5.7) were independent risk factors for deep infection. Cast application in the operating room was independently associated with a decreased infection rate (OR = 0.4, 95% CI 0.2-0.8). The study also revealed that soft-tissue defects around ankle with infected hardware can be successfully treated with local flaps. However, flap-related complications are common. Despite eventual reconstructive success, patients perceive a poorer health-related quality of life than the general population, and only half of them recover their pre-injury level of function. The study confirmed the hypothesis that hardware removal prior to fracture union leads to a poor clinical outcome following deep ankle fracture infection (OR = 3.3, 95% CI 1.0-10.7). The devastating nature of deep infection following operative treatment of an ankle fracture emphasizes the crucial role of preventive measures. Therefore, recognition of red flags such as diabetes, smoking, alcohol abuse, and compromised soft tissue condition is of paramount importance. Reinforcing the surgical armamentarium with meticulous preoperative planning and implementation of a check-list together with recognition of the most common surgical errors may be valuable adjuncts in reducing the number of complications. Deep infections following ankle fracture surgery are best managed by a multidisciplinary musculoskeletal infection team. Keywords: ankle fracture, reoperation, surgical site infection, complication, flap reconstruction. Nilkkamurtuman leikkaushoidon komplikaatioita voidaan vähentää Mikko Ovaska. Complications in ankle fracture surgery (Nilkkamurtuman leikkaushoidon komplikaatiot). Helsinki Bone and Joint Research Group, Ortopedian ja traumatologian klinikka, Lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto. Helsinki 2014. Nilkkamurtuma on yksi yleisimpiä leikkaushoitoa vaativia murtumia. Nilkkamurtuman leikkaushoitoon liittyy kuitenkin paljon ongelmia, joista merkittävimpiä ovat haavakomplikaatiot, erityisesti syvä infektio. Viime vuosikymmeninä nilkkamurtuman ilmaantuvuus on tasaisesti lisääntynyt, ja väestön ikääntyessä erityisesti vanhusten nilkkamurtumien määrä tulee kasvamaan. Vanhuksilla on usein leikkaushoidon komplikaatioille altistavia liitännäissairauksia, joten nilkkamurtuman leikkaushoitoon liittyvät ongelmat tulevat jatkossa lisääntymään. Tässä väitöskirjatutkimuksessa kartoitettiin nilkkamurtuman leikkaushoitoon liittyviä komplikaatiota Töölön sairaalan nilkkamurtuma-aineiston pohjalta. Aineisto käsittää kaikki Töölön sairaalassa vuosina 2002─2011 leikatut 5123 nilkkamurtumapotilasta. Tutkimuksessa selvitettiin yleisimmät välittömään uusintaleikkaukseen johtaneet leikkaustekniset virheet, sekä leikkaushaavan syvälle infektiolle altistavat merkittävimmät riskitekijät. Lisäksi arvioitiin syvän infektion aiheuttamien pehmytkudospuutosten johdosta tehtyjen kielekeleikkausten tuloksia, sekä infektoituneen nilkkamurtuman hoidon epäonnistumiselle altistavia tekijöitä. Tyypillisimmät tekniset virheet nilkkamurtuman leikkaushoidossa liittyivät pohjeluun oikeaan asemointiin suhteessa sääriluuhun, sekä pohjeluun oikean pituuden palauttamiseen. Syvälle infektiolle altistavista riskitekijöistä merkittävimmät olivat tupakointi, leikkauksen pitkittyminen, sekä viive nilkan leikkauksen jälkeisessä kipsauksessa. Tutkimus osoitti, että syvän infektion aiheuttama nilkan pehmytkudospuutos voidaan korjata paikallisilla iho-lihaskielekkeillä. Näihin kielekeleikkauksiin liittyy kuitenkin merkittävä määrä paikallisia kielekkeiden paranemisongelmia, jotka pitää tunnistaa hyvissä ajoin vakavampien ongelmien välttämiseksi. Vaikka infektion aiheuttama pehmytkudospuutos saadaan iho-lihaskielekkeillä usein korjatuksi, nilkkaan voi jäädä merkittävää toiminnallista haittaa, mikä näyttää heikentävän potilaiden elämänlaatua. Murtuman kiinnitykseen käytettyjen levyjen ja ruuvien poisto luutumattomasta murtumasta näyttää johtavan infektoituneen nilkkamurtuman hoidon epäonnistumiseen. Syvän nilkkainfektion hoito vaatii moniammatillista erityisosaamista, ja infektioille altistavien tekijöiden tunnistaminen sekä infektioiden varhainen hoito on erityisen tärkeää. Potilaskohtaiset tekijät, kuten sokeritauti, tupakointi, alkoholin suurkulutus, sekä murtuneen nilkan pehmytkudoksiin liittyvät ongelmat on huomioitava ennen leikkaushoitoa. Huolellisella leikkaussuunnitelmalla ja tarkistuslistan käytöllä voidaan vähentää inhimillisistä virheistä ja leikkauksen kestosta aiheutuvia infektioille altistavia riskejä. Nilkkamurtuman leikkaushoidon tyypillisimpien teknisten virheiden sekä sudenkuoppien ymmärtäminen on välttämätöntä onnistuneen lopputuloksen kannalta. Avainsanat: nilkkamurtuma, infektio, komplikaatio, ihokieleke, lihaskieleke, uusintaleikkaus.
Share - Bookmark