Opinnäytetyön tarkoituksena oli hakea ja kuvata tutkittua tietoa lapsuudessa menetyksen kokeneen aikuisiän psyykkisestä hyvinvoinnista. Tavoitteena oli saada ja tuottaa tietoa miten läheisen menetyksen kokemista kuvataan aikuisiällä. Teoriaosuudessa käsiteltiin psyykkistä hyvinvointia käsitteenä sekä sitä, mitkä tekijät vaikuttavat psyykkiseen hyvinvointiin. Teoriaosuudessa käsiteltiin myös läheisen menetystä ja sen vaikutuksia yksilötasolle. Avasimme psyykkisestä traumasta aiheutuneen kriisin eri vaiheita ja yksilön sopeutumista traumaattisen kokemuksen jälkeen. Kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen on etsitty aineistoa eri tietokannoista ja näistä valittiin viisi englanninkielistä tutkimusta. Tutkimukset on analysoitu induktiivisen sisällön analyysin avulla. Tuloksien perusteella voitiin päätellä, että lapsuudessa läheisen menettäneellä oli hyvin monenlaisia vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin aikuisiällä. Ihminen kamppailee psyykkisten ja emotionaalisten haasteiden kanssa, kuten yksinäisyyden, epävarmuuden, turvattomuuden ja pelkojen kanssa. Positiivista oli, että avo- ja sairaalahoidon tarve ei merkittävästi lisääntynyt läheisen menettäneillä ja sukupuoli eroissa oli naisten osalta vain hieman lisääntynyt riski sairaalahoitoon liittyen tietyssä ikävaiheessa koettuun menetykseen. Havainnot myös osoittivat, että yksilöt selviytyvät menettämisen traumasta ilman mielenterveyspalveluja, mutta keskeinen tekijä suruprosessiin sopeutumisessa on riittävä avoimuus ja läheisyys. Tutkimuksista voidaan päätellä, että varhaisten tukitoimien avulla voitaisiin ennaltaehkäistä aikuisiän psyykkistä oireilua. Tämän perusteella näkisimmekin, että aiheesta tarvitaan jatkossa lisää tutkimuksia.