Opinnäytetyön tarkoituksena oli perehtyä johtimien riippumalaskennan teoriaan ja tehdä sen pohjalta manuaaliset riippumalaskelmat sekä vertailla saatuja tuloksia laskentaohjelmistoilla saatuihin tuloksiin. Työssä tarkasteltiin ilmajohtoverkon suunnittelun eri vaiheita, käytettäviä standardeja ja rakenteita. Työ tehtiin Destia Oy:n toimeksiannosta. Alkuun tutustuttiin ilmajohtostandardeihin ja suosituksiin. Opin-näytetyötä varten piti opetella riippumalaskennan teoriaa. Aineistoa ei ollut paljoa saatavilla, mutta tietoa saatiin Destialta ja kirjallisuudesta ja internetistä. Lisäksi perehdyttiin käytettäviin laskentaohjelmistoihin. Destia tarjosi selvitystä varten johto-osuuden, jolle tehtiin tarkemmat laskelmat. Kohde oli kantaverkkoyhtiö Fingridin omistama 110 kV ilmajohto, joka sijaitsee Espoon Kauklahdessa. Ensimmäiseksi piti tutustua olemassa oleviin pylväsluetteloihin ja verkkokarttoihin. Näiden tietojen perusteella valittiin, mistä pylväs-väleistä laskelmat tehtäisiin. Valittava johto oli noin 1 500 metrin pituinen ja sijaitsi lähellä tietä. Kauklahdessa mitattiin kuuden pylväsvälin riippumat maasta käsin Suparule 600E -sarjan linjankorkeusmittalaitteella. Tämän jälkeen laskettiin riippumat niiden tietojen perusteella, jotka olivat saatavilla. Laskentaohjelmistoina olivat käytössä ilmajohtoverkon suunnitteluohjelma PLS CADD ja enemmän pylväsrakenteiden lujuuksien laskentaan käytettävä Wintrans. Molemmilla ohjelmilla laskennat saatiin kuitenkin tehtyä onnistuneesti ja tämän jälkeen tuloksia vertailtiin manuaalisesti laskettuihin tuloksiin. Johtopäätöksistä pystyttiin toteamaan, että eri laskentatavoilla suoritetut riippumalaskut olivat lähes identtisiä keskenään. Manuaalisesti laskeminen on hidasta, mutta se antaa hyvän pohjan laskentaohjelmistojen käyttöön. Opinnäytetyötä oli mieluista tehdä ja vaati paljon työtä, mutta se opetti paljon voimajohto suunnittelusta.